tiistai 20. lokakuuta 2015



HEIMAT 10/2015

I Päivä

Metsä syvä seinä houkuttelee työntymään pois taimikkoalueelta sisälle oikeaan metsään. Aistit viritettynä näemme kotkan liihottavan pohjoistaivaalla. Reissu on alkanut.

Suuntana aiempi leiripaikka tutun lammen rannalla. Matkaa noin kaksi kilometriä. Yritän säätää rinkan remmejä parempaan tasapainoon: väliin paino hartioille, väliin jaloille ja selkään. 

Noin puolessa matkassa ensimmäisestä taukopaikasta, pelästyy metso tuloamme paeten Turkan ja Okon suuntaan itään, menosuuntaan, siis.

Voimien keruuta lammen rannalla. Hämärän rajamailla noin kello kuuden aikaan otamme esille otsalamput, kompasseja sekä karttoja valmistautuessamme "yösuunnistukseen". 

Lammelta suunta itään  Ison Kiekin itäpuolelle, joissa Turkka viestitti olevan leiriytyneenä päivällishommissa. Väliaikaisesti, toivoin, jotta matkamme jatkuisi yhä alkuperäiseen päämäärään, metsäkämpälle vyöhykkeen rajalle. T toivoi puuskuttelusta, ähertelystä ja valuvan hien määrästä päätellen toisin.

Järven eteläpuolelta lähtevän joen ylitys kaatunutta puuta siltana käyttäen. Rinkat pois selästä, varovainen ylitys ja lopuksi raskaat kantamukset yksitellen paremmalle puolen. 

Turkka valinnut hyvän leiripaikan, joelta 200 metriä, mäntykankainen kuivan maan alue. Siellä se lepää puun juurella kuusen oksien suojassa makuualustan ja koiransa kanssa. Vesi on kiehumispisteessä kaasukeittimessä. Muistan oman näläntunteen: suunnitelma nuotiosta käväisee mielessä. Pysäköityminen.

II Päivä 

Herääminen kymmeneltä. Voimien keruuta ja venyttelyä. Aamupalaksi puuroa, maasta kerättyjä marjoja, leipää ja kahvia. Turkka häipyy maastoon ennen puoltapäivää, suuntana kaakko, kohteena metsäkämppä.

Päivä kuluu leiripaikalla kamojen järjestelyssä ja asioiden laittamisessa oikeille paikoille vaatteiden taskuihin, ja rinkkoihin. Erämaan kämmenellä on helppo olla. Tuuli suhisee kevyesti taustalla, lämpötila hyvinkin plussan puolella. Lounaan jälkeen kuulemme pamauksen etelän suunnalta, noin 1500 aikoja jätämme leirin ja sitä myöten laiskottelun. 

Perintönä saatu itsetehty pyypilli osottautuu hyvin soivaksi peliksi. Ensimmäistä kertaa onnistun varioimaan ääntä imitoinnin saavuttaessa lähes biologiset mittasuhteet. Väliin kuulostaa pikkulinnun monilta sävyiltä, väliin soi pyyn kaikuva laulanta. Harjoittelun omaisesti konsertoidessa saan vastauksen ympäriltä. Kuulas ääni inspiroi parempaan suoritukseen. Uusi vastaus. Joutsenen sulasta ja puutikusta rakennetun pillin voima on sen luonnollisissa materiaaleissa. Ääni on luonnollinen ja pehmeä, jopa huilumainen. Verrattuna metallisiin pyypilleihin, joissa ääni on tasainen ja selkeä, saa ainakin tämän itsetehdyn kanssa olla huolellinen puhaltaessa, jotta ääni ylipäänsä kuuluu mihinkään ja pysyy koossa. Mutta kun sointi onnistuu, tuntuu kuin lintu laulaisi olkapäälläni.

Hämärä laskeutuu. Seurustelu pyyn kanssa päättyy metsässä korven reunalla. Lähtöpaikalta parin sadan metrin päässä. Lähdemme kulkemaan eemmäs erämaahan - syvemmälle sivilisaatiosta, pois vielä kaukaa kantautuvien metsäkoneiden hyrinän ulottumattomiin.

Metsäkämppä näkyy pimeän päässä tutun petäjän vartioimana. Turkka on saanut Tapion karjaa. Jänis ja teeri roikkuu arvokkaan näköisenä seinään kiinnitetyn hirvenkallon sarvista. 

Saaliin käsittelyn jälkeen tulet pihalle, jäniksen sitominen ja grillin rakentaminen. Eräänlainen varraspaisti siis suunnitelmana. Nälkä motivoi hyvään suoritukseen. Pari tuntia grillausta nuotion päällä alkaa tuottamaan tulosta, saalis on mahan puolelta yhä raakaa, mutta siitä selviää seuraavana päivänä keittämällä. Pääsemme maistamaan hieman ennen nukkumaan menoa. Liha maistuu siltä miltä sen pitääkin. Päätän sulkeutua kämpän lämpöön ja nukkua sisällä. Kirjoitan muistiinpanot. Kello on 0300.


III Päivä 

Lepäilyä kämpällä. Yksi metsästysreissu, päiväpatikka. Voimaton olo. Loppujäniksen lihojen irroitus ja niiden keittäminen, riisiä ja paprikaa sekaan, "lihaisa stew", veistelee Turkka. 


IV Päivä

Turkka jättää kämpän noin 1100, suuntana kotimökki. Kömösellä käynti T:n kanssa. Nisäkäspolulta löydän paksun luun. Joko karhun taikka hirven reisiluu. Klassinen muoto. Muistuttaa esihistoriallisesta eläimestä. T sunnistaa Kömöseltä kämpälle, liiaksi pohjoisen kautta, muutama sata metriä ylimääräistä kävelyä. 

Aamulla kävin kauppaa Turkan kanssa, jonka seurauksena olen merinovillapaitaa vajaampi ja teertä rikkaampi. Alkaa jälkimmäisen valmistus. Nylkeminen ja lihan leikkuu. Irroitan kaikki luut, ja valmistan pihvit pannulla kamiinan päällä. Loput lihat menee keittoon, joka saa seuraukseen täysjyväspagettia ja runsaasti grillimaustetta. Grillimaustetta, joka on T:n oma sekoitus suurella määrällä paprikaa.

Tähän astisen elämäni paras pihvi. Luonnon helmassa kasvanut liha maistuu täydelliseltä. Suussa sulavaa ja puhdasta. 


V Päivä

Herääminen vasta kahdelta. Kahden tunnin pakkaus ja leirien purku. Lähtö länteen lammelle, joka on tuttu aiemmilta reissuilta. Leiriytyminen solisevan joen läheisyyteen pienehkön harjun päälle, jossa paljon kuusia pystyssä ja maassa kuivana pitkällään. Tuulen ääni sekoittuu veden ääneen, kuuset pärskivät nuotiossa. Lettuillallinen. 













VI Päivä


Viimeinen kokonainen päivä avautuu kirkkaana. Sininen taivas ja aurinko tuo mieleen muistot menneestä kesästä, vaikka luonto ympärillämme valmistautuu pimeään ja hiljaiseen aikaan. Kierrän lammen toivorikkaana veen saaliiden suhteen. Ei nykäystäkään. Lampi on hiljainen, mutta sitäkin eloisampi on sen pinnalta säteilevä aurinko. Kierrän kalliorannat vanhoista kivistä ja kivet peittävistä jäkälämatoista inspiroituneena. Välillä kalastaen. Ei merkkiäkään jänkäkoirista. Nälkä kurnii. Syön vetisiä mustikoita nälkääni. Myös variksenmarjat kelpaavat nyt kun niiden maku ei ole enää niin kitkerä. Puolukat maistuu yhä mehukkailta. Jokunen tuore karpalo eksyy suuhun. 

Viimeiset tulet, illallinen lopuista ruuista ja pitkät unet ennen heräämistä.


VII Päivä

Leirin purku ja lähtö, noin kello 12:00.